perjantai 19. lokakuuta 2018

Arvonta Instagramissa + syyskuvia part 3.0


19 päivää edellisestä postauksesta, hyvä aika päivitellä vähän kuulumisia. Tai no...eihän me olla edes tehty mitään, juostu vain ympäriinsä kameran kanssa ja käyty kerran Tampereella..kameran kanssa...Viime perjantaina lähdettiin vajaaksi viikoksi serkkujen mökille syyslomaa viettämään, mutta eipä siitäkään oikein kerrottavaa ole. Hirvikärpäsiä oli vähän, Alma ei karannut koko reissun aikana kertaakaan, mutta hyppäsi kerran vahingossa kuraojaan.
    Kuulumisten sijaan nyt onkin ikeastaan hyvä aika oksentaa vähän lisää syyskuvia, joista osan olenkin jo Instagramin puolella julkaissut.

Instagramista puheenollen...Siellä olisi pystyssä 1000 seuraajan arvonta, jossa palkintona vapaavalintainen panta WalonaDogsin valikoimasta. Osallistumisaikaa on vielä ensiviikon ajan!

Tsekkaa osallistumisohjeet @fiilispohjaista ja käy osallistumassa!








Romeo



Beca


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ei haukkuva koira pure, mutta näyttää idiootilta


Pikkulapsi mun sisällä hyppii riemusta ihan vaan koska syksy ja koska vaahteranlehdet. Olen nyt pari viikkoa vain odottanut lehtien tippumista ja vihdoinkin maahan on pudonnut tarpeeksi lehtikasaa varten.
Lauantaina oli oikein kivaa ilmaa ja nappasinkin aamulenkin jälkeen kameran kaulalle ja haravan käteen. Muutamassa minuutissa oli pieni lehtikasa valmis kuvauskäyttöön. Otettiin muutamia ihan peruskuvia niin, että Allu vain makasi lehtikasassa ja itse parhaani mukaan heittelin ylimääräisiä risuja ja lehtiä pois linssin edestä.





Kesän ja syksyn ajalta on kuitenkin kertynyt niin paljon kuvia, joissa Almalla on pää alhaalla että oli keksittävä jo jotain muuta. Siinä päätä raapiessa Alma alkoi mölistä tylsyyttään. Muutama aivosolu taisi siinä vaiheessa ottaa osumaa ja sainkin ajatuksen, mitä jos kokeilisikin ottaa kuvia Alman haukkuessa. Päässä pyöri jo kuvat "täällä vartioin minä"-kylttien vihaisesti haukkuvista koirista. Allu oli helppo saada haukkmaan, se tarvitsi vain vähän innostunutta kimitystä ja kannustusta. Ja kamera räpsyi.
    No..kyllähän se koira haukkui ihan hienosti, mutta saatte itse kohta todeta, ettei se kovinkaan hurjalta näytä. Erittäin huvittavalta kylläkin...Ei haukkuva koira pure, niinhän sitä sanotaan, ja Alma nyt ei vahingossakaan näytä siltä, että edes vahingossa saattaisi purra.










Oli siellä reilun sadan kuvan joukossa yksi, jossa naama on (lähes) irvistyksessä hymyilyn sijaan...


Ihan loppuun vielä muutama söpöilykuva. Eräs pariskunta pysähtyi näitä ottaessa toteamaan, että on kyllä suloinen koira. Ehkei tuosta luppakorvasta edes ole mahdollista saada kovinkaan hurjia kuvia...







































Syksyisin terveisin Emma & Alma

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Syksyn värejä


En tykkää syksystä oikeastaan yhtään. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää. Vettä sataa, taivas on kokoajan pilvessä eikä puissa ole lehden lehteä. Maakin on märkä ja musta. Tosin tämä pieni hetki ennen lokakuun kurjuutta on aivan ihanaa! Puissa on väreinä muutakin kuin vihreää ja metsän pohjakin on saanut vähän väriä pudonneista lehdistä ja kellastuvista heinistä. Syysillan valo on myös aivan ihana. Se saa keltaiset lehdet näyttämään lähes kultaisilta. Ja toki viilenevät ilmatkin kelpaavat helteisen kesän jälkeen.

Syksyn valo ja värikäs luonto antavat itselleni uutta motivaatiota ulkoiluttaa kameraa. Sateettomina päivinä kamera on ollut hyvin usein mukana lenkeillä ja kesän vihreyden jälkeen onkin mahtavaa saada vähän muitakin värejä kuviin.

Uusien kuvauspaikkojen bongailu on super kivaa ja siitä on tullut itselleni tapa. On hauskaa huomata, kuinka paljon lenkkireittien varrelta löytyy sellaisia "paikkoja" joita ei ole ennen edes huomannut tai joiden ohi on vain kävellyt sokeasti. Näin kävi esimerkiksi viime viikolla, kun olin Alman kanssa lenkillä ja tajusin koulumatkani (joka on ollut sama yli viisi vuotta...) varrella olevan ojan ja sen pohjalla virtaavan puron olevan potentiaalinen kuvauspaikka.
    Koiralle kivinen puron pohja ei ollut ongelma, mutta minun oli haastavaa löytää sellaista paikkaa, jossa
A) kenkäni eivät kastuisi,
B) kaiken maailman heinät eivät olisi tiellä ja
C) pystyisin tasapainoilemaan ilman kaatumisen pelkoa.
Lopulta koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi astella veteen ja antaa kenkien kastua. Sattuipa siinä kuvaillessa muutama ohikulkijakin kohdalle, hieman hämmentyneitä ja pitkiä katseita saimme osaksemme. Noh...mahdollisesti näytin hieman huvittavalta tasapainoillessani liukkailla kivillä housunlahkeita myöten vedessä.
   Kenkien kastelu oli kuitenkin ihan kannattavaa, sillä kuvista tuli mielestäni tosi kivoja, vai mitä mieltä olette?





























































































































Ihan joka lenkillä ei löydy mitään isoa ja ihmeellistä-  kaatuneet puut, kanervikot, sammalmättäät, kuolleet mustikanvarvut, kannot, saniaiset ja muut pienet ja tavalliset asiat sopivat myös hyvin kuviin ja niitähän nyt löytyy jokaisesta metsästä!

Olen opettanut Alman laskemaan päänsä alas ja se on osoittautunut huippu hyödylliseksi tempuksi samoin kuin tassujen nostaminen esimerkiksi kiven päälle tai kiipeäminen erilaisille alustoille.
 Tähän loppuun vielä tämän syksyn kuvasatoa, nyt odottelen vielä vaahteranlehtien putoamista niin päästään lehtikasoja rakentamaan...


















torstai 13. syyskuuta 2018

OnniDog 2018


Huhhuijaa, neljä päivää koulutuksia ja luentoja takana. Lähdettiin viime torstaina Nennan kanssa junalla kohti Jämsää. Mukana paljon matkatavaroita sekä koirat Alma, Ruu ja Tikli. Suuntana Himos ja Onnidog 2018.



Alunperin tarkoituksenamme oli mennä meidän kyydillä, mutta auto vaihtui junaan monen mutkan kautta. Jämsästä puolestaan tarkoitus oli matkata taksilla noin kymmenen kilometrin mittainen matka Himokselle, mutta bussi olikin juuri sopivasti hollilla joten säästettiin monta monta euroa matkakuluissa vaihtamalla menopeli julkisiin.

Olimme jo vuoden alussa tehneet ennakkoilmoittautumiset Onnidogiin, samoin mökki kolmeksi yöksi oli hyvissä ajoin varattu. Meitä oli mökissä kiva viiden hengen ja kuuden koiran porukka- Nenna ja bordercolliet Ruu ja Tikli (Ig @nennaruu), siskokset Noora (@dacothebc) ja Meeri (@kidathetoller) jackrussell Nitan ja vuotiaan tolleri Kidan kanssa, Emilia (@viimakoiruus) sekarotuisen Viiman ja minä tietenkin Alman kanssa.
   
Oltiin torstaina tosi aikaisin paikalla- jo reippaasti ennen yhtätoista. Mökin varaus alkoi vasta neljältä, mutta kävimme Himos Centerissä kysymässä josko sen saisi aikaisemmin- noh, ei saatu ihan niin aikaisin, mutta sensijaan kyyti matkatavaroille saatiin. Meille täysin tuntematon nainen kauhisteli tavaramääräämme ja tarjosi niille kyydin tapahtumakentälle jolle oli itsekkin menossa. Matka ei ollut pitkä- vain muutama sata metriä mutta kahden rinkan, kolmen koiran, ison häkin ja muutaman erinäisen pussin ja kassin kanssa kulkemisen totesimme hankalaksi jo juna-asemilla.

Tavarat löysivät paikkansa infoteltan nurkalta, jonne kasasimme myös häkin. Jäin vahtimaan koiria Nennan lähtiessä hakuilemaan Ruun kanssa. Eipä kovin kauaa tarvinnut peukaloita pyöritellä, kun Noora, Meeri ja Emilia koirineen saapuivat myös paikalle.

Kahdentoista aikoihin oli alkamaisillaan agilityn jatkokoulutus jolle ei ollut saapunut ketään ilmoittautuneista. Noora meni sinne Nitan kanssa ja sain houkuteltua Meerin ottamaan Alman ohjattavakseen kun itse kuvasin kentän laidalla. Alma muuten teki ihan hirmu hienoja keppejä ja Meeri ohjasi Almaa superhienosti!


Puoli kahden aikaan heitettiin Meerin ja Nooran äidin kanssa isoimmat matkatavarat autoon ja lähdettiin käymään Centerissä, josta saimme avaimen mökkiin. Päästiin mökille vähän ennen muita ja laiteltiin tavarat paikoilleen ja pidimme pienen tauon ennen seuraavia koulutuksia..
 
 Iltapäivällä päästiin Alman kanssa koiratanssi HTM alkeisiin, vaikka tarkoituksena ei ollutkaan sinä päivänä osallistua mihinkään. Harjoiteltiin seuraamista muutamissa eri positioissa saatiin lopuksi tehdä oma "koreografia", jossa siirrytään seuraamisesta toiseen.
 
Illaksi tilattiin mökille pizzat monen mutkan kautta ja pitkän päivän jälkeen kaikilla olikin jo kova nälkä.





































Perjantaina meillä oli koko OnniDogin rankin päivä. Aamulla yhdeksältä kohdetyöskentelyä, jossa oikeastaan ensimmäistä kertaa innostuin naksuttimen käytöstä. Tehtiin kuonokosketusta ja tunnin lopuksi Alma osasikin aika hienosti tökkiä (ja vähän maistellakin) post-it lappua.
   Aamupäivällä kokeiltiin myös koirafrisbeetä. Aluksi kouluttaja halusi nähdä, kuinka koirat syttyvät frisbeeseen, joten heittelimme kiekkoa muutaman kerran ihan maata pitkin. Alma innostui kiekosta sen verran että juoksi muutaman kunniakierroksen nurmikolla kiekon saatuaan. Innostettiin (onko se edes sana..?) koiria kiekkoon vielä hetsaamalla, jonka jälkeen alettiin tekemään ihan pieniä koppeja. Lopuksi tehtiin vielä ohjaajan takaa kiertoa ennen kiekon heittoa. Treenien lopussa Alma oli aika väsynyt ja se nukkuikin kentän laidalla samalla, kun itse siirryin kuvaamaan Mika Jalosen pitämää tokokoulutusta.



Jalosen koulutuksesta sain hyviä vinkkejä myös Alman kanssa treenaamiseen vaikka olinkin vain kuunteluoppilaana. Tunnin jälkeen mentiin takatehoilemaan (kehonhallinta ja takaosan tehotreeni). Aloitettiin koiran lämmittelyllä ja taivuttelulla. Tehtiin mm. kasia jalkojen välissä sekä kaulan taivuttelua eri suuntiin. Aloiteltiin tekemällä sivuaskelia riman yli (linkki Nennan ja Tiklin suoritukseen). Alman kanssa tämä ei oikein sujunut- koira olisi halunnut tulla yli aivan vinossa ja se kolisteli jalkojaan rimaan. Sen sijaan peruuttelu tasapainotyynylle sujui ihan mielettömän hyvin. Alma nosteli hienosti jalkojaan ja sai ilman apua aseteltua takakinttunsa tyynylle, jonka päällä se olisi voinut seistä vaikka koko tunnin. Eipä vaan saanut. Tunnin aikana harjoiteltiin myös sivuaskelia etutassut korokkeella ja takajalkojen asettelua "laatikkoon".






































Neljältä alkoi Reija Niemisen luento Koiraharrastajan voimaantuminen, jolle menin Emilian kanssa. Luennolla käsiteltiin mm. stressiä ja ylisuorittamista ja siitä sai hyviä vinkkejä koiraharrastuksen lisäksu myös omaan opiskeluun.





































Päivän piti meidän osalta päättyä siihen, mutta päätimme Meerin kanssa mennä katsomaan josko dobo koulutuksessa (jonne Emilia oli itsensä ilmoittanut) olisi pari paikkaa vapaana. Olihan siellä.
 
 Lämmiteltiin niin itsemme kuin koiratkin tunnin aluksi. Dobopallot olivat ihan järkyttävän isoja ja sen pitäminen paikoillaan koiran tasapainoillessa päällä oli yllättävän hankalaa. Tunti oli ihan super hauska niin omistajasta kuin koirastakin ja ihan ehdottomasti pitää joskus kokeilla uudestaan!


 
 Olimme ennen Niemisen luentoa pilkkoneet vihanneksia valmiiksi tortilloja varten ja kun pääsimme dobo tunnin jälkeen takaisin olivat Noora ja Nenna jo tekemässä muita täytteitä. Päästiin aika pian syömään ja jälleen pitkän päivän jälkeen ruoka maistui kaikille.


   



































Lauantai startattiin koiratanssilla. Vitsi että sekin oli hauskaa, vaikka suurin osa jutuista olikin tuttua kauraa. Tehtiin pyörimisiä, jalkojen välissä pujottelua, ohjaajan kiertämistä ja yhdisteltiin näitä tunnin loppupuolella. Alma teki tosi hyvällä fiiliksellä oikeastaan koko tunnin, häntä heilui ja molemmilla oli hauskaa. Erityisesti jalkojen välissä pujottelu meni huippuhienosti!



 
Lauantai oli Almalle vähän rennompi päivä. Kahdelta alkoi Miira Hellstenin kolmituntinen luento "Koiran elekieli ja stressi", jossa käsiteltiin mm. rauhoittavia signaaleja, koiran kipukäyttäytymistä sekä leikkiä. Aihe oli todella laaja, eikä näinollen kaikkia käsiteltäviä aiheita ehtinyt käydä läpi niin hyvin kuin olisi ollut kiva, mutta erittäin hyvä luento noin muuten. Aiheena koiran elekieli on kyllä sellainen, johon jokaisen pitäisi tutustua ennen ensimmäisen koiran hankkimista.



   

































Luennon jälkeen oli tunti aikaa, jonka jälkeen minä ja Nenna siirryimme tapahtumakentälle Miiran pitämään sosiaalisen palkkauksen tunnille. Ihan aluksi testasimme koiran reagointia omistajan tehdessä leikkiinkutsua, Alma juoksi ensin lähes päin, mutta kääntyi sitten pois "mitä ihmettä toi tekee" ilme naamallaan puuhailemaan omiaan kentän laidalle. Hippaleikistä Alma sen sijaan innostui kivasti, juoksi perässä ja otti muutaman hypynkin. Toinen mistä Allu tykkäsi ja innostui oli hyppiminen- tiesin kyllä, että omistan kengurun, mutten ikinä ole ajatellut hyppimistä yhtenä palkkauskeinona!


   
Sunnuntaina meillä oli herätys hieman edellisaamuja aikaisemmin, sillä mökin luovutus oli jo kahdeltatoista ja siivoamista oli pitkin mökkiä kerääntyneiden tavaroiden lisäksi nurkissa piileskelevät koirankarvat ja likaiset pöytätasot. Aamusta Noora ja Emilia lähtivät luennolle, me muut jäimme siivoilemaan sotkuja. Saatiin aika hyvin kämppä valmiiksi ennen yhtätoista, jolloin minä ja Nenna siirryimme tapahtumakentälle. Nennan äiti tuli hakemaan tavarat autolla ja veimme ne ja häkit infoteltan reunalle varjoon.



 

































Viimeisenä päivänä meidän oli tarkoitus kokeilla mm. kickbikea, mutta ilma oli sen verran lämmin, että jätin sen välistä. Sen sijaan menimme agilityn jatkotunnille jossa tein Alman kanssa todella lyhyttä ratapätkää ja pari putki-hyppy suoraa.
   Mentiinpä myös naksutintunnille, jossa oltiinkin ainoita. Almalla oli keskittyminen viereisellä tiellä olevilla canicrossaajilla, joten naksuteltiin ihan vain käsikosketusta, luoksetuloa ja kontaktia. Helppoa ja kivaa siis. Pikkutauko ja seuraavaksi leikitystunti. Kokeiltiin varmaan ensimmäistä kertaa kahden lelun leikkiä ja sain hyviä vinkkejä Alman otteen parantamiseen ja mälväämiseen.
    Koulutukset olivatkin siinä ja ennen lähtöämme otettiin koirista vielä yhteiskuva parkkipaikan reunalla.



Oli ihan huikea pitkä viikonloppu ihan huippu seurassa. Koirat tulivat oikein hyvin juttuun, me omistajatkaan emme tapelleet keskenämme;). Ihmiset OnniDogissa ja sen ulkopuolellakin olivat aivan ihania ja älyttömän ystävällisiä sekä avuliaita, kouluttajat olivat kaikki aivan mahtavia ja koulutuksista ja luennoilta jäi käteen hyviä vinkkejä tuleviin treeneihin, kameran muistikortille tallentui monia hyviä hetkiä ja näissä fiiliksissä on hyvä alkaa suunnitella ensi vuotta!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Vähän sitä ja vähän tätä


Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua..Kesäloma loppui ja helteistä huolimatta meidän poppoo vietti oikein kivan kesän. Uitiin, syötiin jäätelöä, nähtiin kavereita ja suppailtiin.
   Käytiin vain kahdesti vaeltamassa. Heinäkuu oli vähän liian lämmin siihen hommaan.
Majoitettiin porukkaa nuorten rally-toko ja toko-sm kisojen ajaksi. Käytiin isolla porukalla Särkänniemessä ennen kisoja, ihan huippupäivä. Seuraavana päivänä jännitettiin yhdessä muiden suorituksia.
   Mahtuipa kesään vähän suruakin, kun koiravanhus asteli paremmille metsästysmaille 11.7.
   


 











Syksylle en ole pahemmin suunnitellut mitään, mutta vajaan kahden viikon päästä mennään Himoksella järjestettävään OnniDogiin, jossa pääsemmekin testaamaan muutamia ihan uusia lajeja tuttujen lisäksi! Vaeltamaankin olisi kiva päästä ennen kuin illat tämän enempää pimenevät...Haaveissa olisi mm. nähdä auringonnousu Siikanevalla ja mahdollisesti parin yön reissu esimerkiksi Repovedelle.

Kamera on ollut kesän ja syksynkin aikana paljon käytössä- osasyynä ehkä uusi objektiivi, jonka ostin itselleni synttärilahjaksi. 70-200mm ja 50mm kaveriksi olin miettinyt jotain hieman laajempaa linssiä ja bongasin Rajalan Summersale-tarjouksista Sigma art 18-35mm vajaalla 600 eurolla.      Muutama päivä sitten löysin autotallin seinältä vanhan viikatteen, jota oli tietenkin pakko päästä käyttämään kuvausrekvisiittana. Mielestäni kuvista tuli oikein kivoja, mutta mitä mieltä te lukijat olette- lisää tällaisia hieman erilaisia koirakuvia vai mielummin ihan tavallisia??


















 


































Viimeisissä kuvissa Monica ja Beca