tiistai 28. toukokuuta 2019

Summer bucket list


1,2 ja 3 kuukautta viime päivityksestä. En edes muista mitä ollaan tänä aikana tehty- aksailua, valokuvailua, kevään ylioppilaskirjoitukset (äidinkielestä kirjoitin vahvan C:n ja englannista keskiverto B:n), pääsykokeet (joiden tulokset tulevat vasta 3 viikon päästä...), pari yhden yön mittaista vaellusta ja mitähän muuta. Instagramia olen päivitellyt kuluneet 3 kuukautta melko aktiivisesti, joten sieltä voi käydä toki kurkkaamassa, käyttäjähän on tosiaan @fiilispohjaista.

Koulussa en ole ollut penkkareiden jälkeen kuin satunnaisesti muutaman tunnin verran, joten varsinaista kesälomafiilistä ei oikeastaan minulla edes ole, vaikka toki kesää innolla odotankin.
En oikeastaan ole edes suunnitellut kesälomaa pahemmin, muutamia juttuja on toki suunnitelmissa ja to-do- listalla, mutta pääosin mennään ihan fiiliksen mukaan. Olen kuitenkin pistänyt ylös sellaisia asioita, joita olisi kiva kesän aikana tehdä ja toteuttaa.

Kirjoitin siis ylioppilaaksi, joten kesäloma starttaakin lakkiaisilla. Siitä seuraavana sunnuntaina lähden kuvaamaan Lagottojen pääerikoisnäyttelyä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin pakkailla rinkka, sillä seuraavana päivänä suuntana on Enontekiö ja Pallas-Yllästunturin kansallispuisto yhden pysähdyksen taktiikalla, viettäen ensin yhden yön Rovaniemellä. Tarkoituksena olisi kulkea ensin 6 henkilön porukalla Hetta-Pallas 55km ja jatkaa sitten kolmen henkilön porukassa vielä Ylläkselle asti n. 69km.

 Reissua on jälleen suunniteltu pitkin kevättä ja vaellusporukka on vaihtunut useaan otteeseen, mutta nyt meillä on oikein kiva muutaman hengen porukka kasassa. Muutamia vaatekappaleita sekä ruokia lukuunottamatta kaikki tarvittavat varusteet on jo hankittu, reittisuunnitelma on melko selkeä ja fiilis erittäin hyvä siitä huolimatta, että tiedän jo nyt, että: Tavaraa tulee varmasti liikaa mukaan- lyhyellä matikalla rinkan paino olisi todennäköisesti 17 & 20 kilon välillä, todennäköisesti rinkka hiertää jälleen lantion auki viimeistään neljäntenä päivänä, ensimmäisinä öinä en varmasti nuku montaakaan tuntia ja nekin vähäiset pätkissä ja aamulla pissalle mennessä pitää nousta makuupussista. Toisaalta tiedän myös sen, että maisemat tulevat olemaan upeat, samoin kuin auringonnousut ja -laskut tuntureiden päältä katsottuna, seura on todennäköisesti mitä parasta, samoin kanapasta, jota ihan varmasti otan tälle reissulle mukaan enemmän kuin yhden pussin. No mutta, innolla odotan ja katsotaan mitä tulee! (Mikäli et ole vielä lukenut niin esimerkiksi vaelluskuumetta nostattamaan blogin luetuin postaus Karhunkierroksella koirien kanssa)

Mulla oli pääsykokeet muutama viikko sitten ja hain vain yhteen kouluun, joten todellakin toivon, että pääsisin sisälle- mikäli niin käy, niin edessä olisikin kämpän etsiminen ja muutto.

Hetta-Ylläs reissulta tulen kirjoittelemaan varmasti useamman postauksen verran, samoin kämpän etsimisestä, muutosta ym. fiiliksistä mikäli niin käy, että sen opiskelupaikan saan.

Noiden lisäksi listalla on muutamia vähän pienempiä suunnitelmia, jos niitä nyt siksi voi kutsua.







































Hetta-Ylläksen lisäksi haluan tehdä muutamia yhden-kahden yön reissuja muutamiin uusiin paikkoihin, mutta suunnitelmissa olisi myös reissu Helvetinjärvelle, joka onkin jo melko tuttu paikka.

Viime kesänä kokeilin Alman kanssa ensimmäistä kertaa sup-lautaa ja mikäli kesä on lämmin niin ehdottomasti mennään tänä vuonna uudestaan suppailemaan!

Kesällä haluan myös valokuvailla mahdollisimman paljon ja mielessä onkin muutama paikka, mihin ehdottomasti haluaisin kameran kanssa päästä. Pyynikin harjut, Siikaneva ja Torronsuo, muutaman mainitakseni. Pyynikin näkötornillahan on Suomen parhaat munkit, joten to-do listalla on tietenkin myös munkkikahvit siellä koirien kanssa.

Alman kanssa otetaan kesä treenien kannalta rennosti- käydään yksi agilitykurssi ja muuten pidetään treenien suhteen parin kuukauden tauko. Treenailun sijaan yritetään Alman kanssa syödä mahdollisimman paljon jäätelöä ja mansikoita.

Mutta kaikkein tärkeimpänä: Pidetään hauskaa ja rentoudutaan (ja syödään jätskiä).








































Kesäisin terveisin Emma & Alma

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tiivistys tammikuusta


Tammikuulta olisi ollut tarinoitavaa useamman postauksen verran, mutta jotenkin kirjoitelu tuppasi siirtymään aina seuraavalle päivälle ja siitä seuraavalle viikolle, kunnes - hupsistavaan - kuukausi vaihtui.

Tässä olisi kuitenkin Tammikuu lyhyesti tiivistettynä:

Paljon kavereita ja yhdessä lenkkeilyä

-Muutama lenkki uuden tuttavuuden Amalian ja tämän amerikancockerspanieli Milon kanssa
-Valokuvailua Tampereella Milan (Ig kennelbearvvis), Pihlan (Ig salukirakkautta) ja Amalian  (Ig luppakorvien_matkassa) sekä koirien kanssa.
-Lenkki Nean (Alman veljen omistaja) ja koirien (Alma, Alman veli Hemmo ja whippet Demo) kanssa
-Lapinporokoira Jehu hoidossa



























Valokuvailua

Alman ja kavereiden ja tuttujen koirien lisäksi kameran edessä on pyörähtänyt muutama seniorikoira

-Roope, 12-vuotias kultainennoutaja
-Mopsit Nasu ja Nipsu
-Schipperket Siiri 14-vuotta ja Vilma 10-vuotta





Lisäksi...

-Alma kävi fyssarilla. Jumeja on etenkin lantion ja selän alueella, saatiin ohjeeksi jumppailla ahkerasti ja välttää vetohommia. Maaliskuussa olisi suunnitelmissa käydä uudestaan tsekkaamassa, miltä näyttää.




























tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, samat jutut






Vuodenvaihde sujui meidän pienellä porukalla oikein leppoisasti. Alma ei välittänyt tälläkään kertaa kolmesta suunnasta kuuluvasta paukkeesta ollenkaan ja lenkityksetkin sujuivat näin ollen normaalisti.

Yritin muutamaan otteeseen laskea kuluneen vuoden menoja, mutta tein ilmeisesti huomattavan paljon laskuvirheitä tai unohdin jotain välistä sillä sain useasta yrityksestä huolimatta aina eri summan. Tarkkaa summaa en siis osaa sanoa, mutta rahaa paloi ruokia lukuunottamatta n. 1600e, eli 100e vähemmän kuin edellisvuonna. Eläinlääkärikulut haukkasivat tuosta summasta vähän yli puolet, noin 700e, nameihin ja luihin upposi n. 100e. Leluja ostin vajaalla neljälläkympillä.

Uudenvuodenlupauksia en tehnyt, mutta tänä vuonna olisi kuitenkin tavoitteena aksailla vähän enemmän kuin edellisvuonna. Mikäli päädytään starttaamaan rallykisoissa niin tarkoituksena olisi kerätä kasaan ainakin rtk1 sekä ainakin korkata avoin luokka. Treenaamisen ohella olisi suunnitelmissa myös käydä vaeltamassa. Talvivaellus talvilomalle on jo suunnitteilla, samoin muutama vaellus kesälle alustavasti mietinnässä.

Loppuvuoden tekemiset riippuvat hyvin paljon siitä, mihin lähden syksyllä opiskelemaan vai lähdenkö ollenkaan. En ole vieläkään aivan varma mihin hakisin ja mitä haluaisin tehdä ja yhteishakuunkaan ei enää kovin pitkää aikaa ole, mutta vahvana vaihtoehtona on medianomin tai kuvataiteilijan amk-tutkinto.

Toki suunnitelmissa on myös valokuvailla mahdollisimman paljon ja itseasiassa tänään käytiin jo ottamassa vuoden ekat kuvat. Räntää satoi paljon, mutta koska rakastan lumisadetta kuvissa niin tehtiin pikainen kuvausreissu rantaan. Kengät upposivat loskaan ja kamerakin olisi kastunut läpimäräksi ilman muovipussisadesuojaa. Housutkin taisivat vähän kastua. Nyt vain odotellaan pakkasia niin pääsisi ihan kunnolla kuvailemaan.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!



























maanantai 3. joulukuuta 2018

Ensimmäisenä kevätpäivänä olen taas täällä luonasi




Lemmikin menettäminen on aina surullista, oli kyseessä mikä tahansa lemmikki. Monica pyysi mua kertomaan jotain fiiliksiä lemmikin menettämisestä blogikalenteriaan varten. Ajattelin, että saman tien voisin kirjoittaa niistä fiiliksistä myös tänne meidänkin blogiin.

Sauli lopetettiin heinäkuussa pahan nivelrikon takia. Tieto siitä, että kesä olisi koiran viimeinen, oli tiedossa jo paljon ennen kesää, joten tulevaa surua ehti käsitellä etukäteen. Itse olisin vienyt Saulin jo paljon aikaisemmin piikille, sillä se oli kipeä. Ja olihan se elänyt ihan hyvän elämän, joista noin yhdeksän vuotta meillä. Totta kai siinä tuli itku, kun lopetusaika kerrottiin. Ääneen sanottuna se tuntui pahemmalta. Samaan aikaan olo oli kuitenkin helpottunut, sillä Sauli oli, kuten sanottu, kipeä.

Viimeisinä viikkoina ei tehty mitään ihmeellistä. Lenkkeiltiin kuten ennenkin, nautittiin hellepäivistä. Viime kesä oli lämmin. Sauli tykkäsi hakea keppiä rantavedestä.
Käytiin Tampereella ja Monica nappasi meistä muutamat yhteiskuvat. Otin Almasta ja Saulista viimeiset kuvat yhdessä.

Viimeisenä päivänäkin Sauli jaksoi haukkua talon ohi kulkevalle koirakolle. Sauli oli kiltti koira. Se ei koskaan mennyt tielle asti, se tiesi että pihassa piti pysyä ja juoksi korkeintaan postilaatikolle. Ei ikinä sen pidemmälle.
Viimeisenäkin päivänä Sauli jaksoi leikkiä. Ja voi sitä riemun määrää, kun se voitti vetoleikissä. Pallon perässä juoksemisesta se tykkäsi myös. Jalka vain ei tykännyt moisesta riehumisesta.
Viimeisenäkin päivänä se pyöri nurmikolla kuin pentu. Ja olisi se oraviakin haukkunut, jos olisi vain löytänyt.

Hennan kanssa käytiin ottamassa muistokuvat, siis ne, joissa on lokinsulka laiturilla.
Viimeisenä iltana käytiin ottamassa viimeisiä yhteiskuvia koko perheen kanssa. Vähän oli haikea fiilis, vaikka Saulin tohellus naurattikin. Ei siitä kuoriutunut huippumallia, vaikka paljon kivoja kuvia siitä onkin.

Seuraavana päivänä olikin aika sanoa näkemiin. Ei hyvästi. Oon varma, että me nähään vielä joskus jossain.
Äiti käveli Saulin kanssa eläinlääkärille, me muut mentiin autolla edeltä. Oli hiljaisin automatka hetkeen.

Viimeiset rapsutukset korvan taakse. Sauli rakasti sitä, kun sitä rapsutti korvan takaa. "Sillä oli vahva sydän." Saulin lopettanut eläinlääkäri oli aivan ihana.
Iskä kantoi Saulin autoon. Viimeinen matka kotiin sujui ristiriitaisissa fiiliksissä. Kauhea ikävä ja samaan aikaan helpotus siitä, ettei koiraan enää sattunut.

Sauli haudattiin mummolan takapihalle kahden saksanpaimenkoiran ja suomenajokoiran rinnalle. Sen panta ripustettiin oksalle toisen pannan kaveriksi. Saulin kauan sitten puhkaisema koripallo jäi haudan reunalle.

Aluksi musta tuntui ehkä vähän pahalta se, että olin niin helpottunut Saulin lopetuksesta. Toisaalta jälkeenpäin kun sitä ajatteli, se oli ainoa oikea ratkaisu, ja jos koira olisi ollut minun, olisi se lopetettu paljon aikeisemmin.

Isoin ikävä helpotti nopeasti, ensimmäinen päivä oli pahin eikä sekään mikään sietämätön. Niin siinä usein käy, että aika kultaa muistot ja ikävä muuttuu haikeudeksi.  Toisinaan sitä huomaa kaipaavansa pappakoiran huokailuja, joita se piti käydessään nukkumaan ja tyttömäistä, vähän käheäksi muuttunutta haukkua, jonka se aloitti usein Alman toimesta. Tuskin se aina itsekään tiesi mille haukkui.

Vanhoista ja vähän uudemmistakin valokuvista kasasimme kuvakirjan joululahjaksi äitille. Sen viimeisellä sivulla lukee seuraava Muumeista lainattu sitaatti.

"Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi." - Nuuskamuikkunen.

Huomenna Sauli täyttäisi 12-vuotta. Synttäreitä juhlitaan viemällä haudalle kynttilä. Ehkä se näkee sen jostain sieltä pilvenreunalta.







lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteriasiaa



Tämän vuoden kalenteria toivottiin Instagramin puoleen, joten suurin osa luukuista tulee löytymään sieltä. Osan toki laitan varmasti myös tänne, mutta mikäli kalenteri kiinnostaa, se löytyy Instasta @fiilispohjaista.
Tämän päivän luukku löytyy instastorysta, käykääpä kurkkaamassa.

Jälleen tänä vuonna luukkujen suunnittelu ja tekeminen jäivät aivan viime tippaan enkä todellakaan ole vielä saanut montaakaan luukkua tehtyä siitä huolimatta, että lupasin moneen kertaan aloittaa tänä vuonna ajoissa. No ehkä ensi vuonna sitten...
Kyselin Instagramin puolella millainen sisältö kalenterissa kiinnostaa ja kannatusta saivat erityisesti arvonta, joku diy-juttu, temppu/treenivideot sekä vinkit valokuvaukseen/kuvien muokkaamiseen. Ainakin osan ideoista aion toteuttaa kalenterissa. Ja koska mulla on näiden luukkujen suunnittelun osalta vähän huono mielikuvitus, moni luukuista tulee olemaan samoja kuin edellisvuonna (tavoitteet, vuoden menot, messarifiilistelyt jne.)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Mikäli kirjoitat blogiin kalenteria tai päivittelet sitä instagramiin niin linkkaa kommentteihin!



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Helppoo kun on koira joka osaa


Koko marraskuu on ollut todella pilvinen. Ei ole montaa aurinkoista päivää kuuhun mahtunut.
Tänään kuitenkin paistoi aurinko ja lähdettiin heittämään päivälenkki kameran kanssa. Hetken aikaa etsittiin sopivaa paikkaa, ei aluksi meinannut löytyä, kun aurinko paistoi ihan suoraan ja kuviin tuli teräviä varjoja. Ei kiva.  Aurinko kuitenkin paistoi niin matalalta, ettei se yltänyt kokonaan mäennyppylän toiselle puolelle. Siellä on sellainen kiva kallio, jossa mun on ollut jo pitkään tarkoitus räpsiä Allusta kuvia ja eilen sitten vihdoinkin otettiin.

Pieni tauko kameran edessä taisi tehdä Almalle ihan hyvää, se nimittäin pönötti kameran edessä aivan huikean hyvin! Almaa on muutenkin erittäin kiva kuvata, siltä luonnistuu istuminen ja makuulla olo vähän epämukavimmissakin paikoissa ja se pysyy nätisti paikoillaan erikoisemmissakin asennoissa niin kauan, että saa luvan lähteä mikäli tasapaino vain pysyy. Esimerkiksi etutassut kaatuneelle puunrungolle, pää tassujen päälle ja takajalat korkeammalla mäenrinteellä ei tuottanut mitään ongelmia.
Se ohjautuu myös hirmu helposti erilaisten kohteiden päälle, osoitus kädellä ja "kiipeeppä tonne" niin koira on jo tasapainoilemassa milloin kiven, milloin kannon tai puunrungon päällä.
Alma ei myöskään ota häiriötä ohikulkijoista, mikä on ihan hyvä juttu esimerkiksi kaupungilla kuvatessa.
Ainoa asia mikä Almalta ei malleilussa oikein luonnistu pyynnöstä on poseeraaminen. Jos sitä pyytää katsomaan nätisti kameraan, niin toinen korva on A I N A luimussa niskaa vasten ja ilmekin on kerta kaikkiaan kyllästyneen ja tympääntyneen näköinen. Eikä siihen auta viheltely, lelun vinguttaminen, namin heiluttelu kuonon edessä tai mikään muukaan. Mutta kun sen antaa katsella ja käännellä päätään oman mielensä mukaan niin ilme vaihtuu heti ihan päinvastaiseksi.
















































perjantai 19. lokakuuta 2018

Arvonta Instagramissa + syyskuvia part 3.0


19 päivää edellisestä postauksesta, hyvä aika päivitellä vähän kuulumisia. Tai no...eihän me olla edes tehty mitään, juostu vain ympäriinsä kameran kanssa ja käyty kerran Tampereella..kameran kanssa...Viime perjantaina lähdettiin vajaaksi viikoksi serkkujen mökille syyslomaa viettämään, mutta eipä siitäkään oikein kerrottavaa ole. Hirvikärpäsiä oli vähän, Alma ei karannut koko reissun aikana kertaakaan, mutta hyppäsi kerran vahingossa kuraojaan.
    Kuulumisten sijaan nyt onkin ikeastaan hyvä aika oksentaa vähän lisää syyskuvia, joista osan olenkin jo Instagramin puolella julkaissut.

Instagramista puheenollen...Siellä olisi pystyssä 1000 seuraajan arvonta, jossa palkintona vapaavalintainen panta WalonaDogsin valikoimasta. Osallistumisaikaa on vielä ensiviikon ajan!

Tsekkaa osallistumisohjeet @fiilispohjaista ja käy osallistumassa!








Romeo



Beca