sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ei haukkuva koira pure, mutta näyttää idiootilta


Pikkulapsi mun sisällä hyppii riemusta ihan vaan koska syksy ja koska vaahteranlehdet. Olen nyt pari viikkoa vain odottanut lehtien tippumista ja vihdoinkin maahan on pudonnut tarpeeksi lehtikasaa varten.
Lauantaina oli oikein kivaa ilmaa ja nappasinkin aamulenkin jälkeen kameran kaulalle ja haravan käteen. Muutamassa minuutissa oli pieni lehtikasa valmis kuvauskäyttöön. Otettiin muutamia ihan peruskuvia niin, että Allu vain makasi lehtikasassa ja itse parhaani mukaan heittelin ylimääräisiä risuja ja lehtiä pois linssin edestä.





Kesän ja syksyn ajalta on kuitenkin kertynyt niin paljon kuvia, joissa Almalla on pää alhaalla että oli keksittävä jo jotain muuta. Siinä päätä raapiessa Alma alkoi mölistä tylsyyttään. Muutama aivosolu taisi siinä vaiheessa ottaa osumaa ja sainkin ajatuksen, mitä jos kokeilisikin ottaa kuvia Alman haukkuessa. Päässä pyöri jo kuvat "täällä vartioin minä"-kylttien vihaisesti haukkuvista koirista. Allu oli helppo saada haukkmaan, se tarvitsi vain vähän innostunutta kimitystä ja kannustusta. Ja kamera räpsyi.
    No..kyllähän se koira haukkui ihan hienosti, mutta saatte itse kohta todeta, ettei se kovinkaan hurjalta näytä. Erittäin huvittavalta kylläkin...Ei haukkuva koira pure, niinhän sitä sanotaan, ja Alma nyt ei vahingossakaan näytä siltä, että edes vahingossa saattaisi purra.










Oli siellä reilun sadan kuvan joukossa yksi, jossa naama on (lähes) irvistyksessä hymyilyn sijaan...


Ihan loppuun vielä muutama söpöilykuva. Eräs pariskunta pysähtyi näitä ottaessa toteamaan, että on kyllä suloinen koira. Ehkei tuosta luppakorvasta edes ole mahdollista saada kovinkaan hurjia kuvia...







































Syksyisin terveisin Emma & Alma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti